Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, työterveyshoitaja, kuivakuppari sekä olen lukenut ekopsykologiaa ja kouluttaudun tällä hetkellä Kalevalaiseen jäsenkorjaukseen sekä liikunta-alalle.
Voisi siis sanoa, että olen kiinnostunut terveydestä ja terveyden ylläpidosta hyvin pitkälle ja kokonaisvaltaisesti.
Olen toiminut reilu 10 vuotta hoitoalalla ja siitä noin 5 vuotta työterveyshoitajana. Olen vetänyt elämäntapaohjaus -ryhmiä, pitänyt yksilövastaanottoa, ohjannut ja neuvonut diabeetikoita, prediabeetikoita, verenpainepotilaita, kaikenlaisia ja ikäisiä ihmisiä.
Kansanterveyden näkökulmasta halusin paneutua työterveyshuoltoon, koska terveysasemalla minun vastaanotolleni saapuivat jo sairastuneet, mitä jos sairastumista pystyisi ennaltaehkäisemään?
Nykyinen työterveyshuolto on edelleen enemmän sairaudenhoitoa kuin olin ajatellut. En pääse toteuttamaan itselleni riittävästi terveyden edistämistä, koska maailma on edelleen sairauskeskeinen. Miksi omaa terveyttä ei huomioida riittävästi?
Tällä sivustolla toivon pystyväni saavuttamaan sen, mihin olen kouluttautunutkin.
Eli terveyden edistämiseen.
“Nokkelat neuvot ja avun antava terveyden ammattilainen”
Miksi hyvinvointi?
Ihminen on kokonaisuus, ja haluan panostaa hyvinvointiin, minua on kutsuttu parantajaksi, ohjaajaksi, terveyden edistäjäksi ja näen, että hyvinvointiin on monta tietä. Itse toimin oppaana oman kehon kunnioituksessa, mikä tekee hyvää ja näin saa aikaan myös hyvää mieltä. Hyvä ja terve keho saavutetaan oman ajatukseni mukaan pitämällä itsestään huolta. joskus siinä tosin tarvitaan hieman apua. Siksi tavoitteeni on lisätä hyvinvointia.
Miksi luonto ja luontoa kunnioittaen?
“Sulla on mun luonto” toteaa herra 47 sketsissään.
Luonto on yksi osa ihmisen sielua, löylyn ja itsen lisäksi. Ihminen on osa luontoa ja tarvitse sitä ympärilleen.
Taivaannaulan sivuilla luonto kuvataan vastaavasti:
“Kolmas ihmiseen liittyvä sielullinen olento on ihmisenhaltija eli haltijasielu, jota on nimitetty ihmisen luonnoksi. Luonto on ihmisen yliluonnollinen vartija ja suojelija, joka voi esiintyä hänen ulkopuolisena kaksoisolentonaan. Se saattoi esimerkiksi näyttäytyä paikalla ennen kuin ihminen itse oli edes sinne ennättänyt. Luonto-sielulla saattaa Haavion mukaan edustaa ihmisen suvun kantavanhempaa, se olisi siis ihmisen emuu. Kuten aikaisemmin on mainittu, lapsi saa suojelushaltijansa nimenannon tai hampaiden puhkeamisen aikaan. Luonto saattoi ilmestyä ihmisen tai eläimen hahmossa, mutta se voitiin käsittää myös ihmisen persoonattomana onnena tai osana. Ihmishahmoisena suojelijana luonto muistuttaa kristillistä suojelusenkeli-hahmoa.
Vahvaluontoisella ihmisellä uskottiin olevan voimakas haltija, joka antoi hänelle onnea ja kykyä saattaa päämääränsä menestyksekkäästi loppuun asti. Merkittävien ihmisten kuten tietäjien poikkeuksellisia henkisiä kykyjä selitettiin vahvalla haltijasielulla. Jos ihmisellä oli liian heikko luonto, sitä saattoi karaista loitsuilla ja taioilla. Tietäjät käyttivät parannustyössään erilaisia luonnonnostatusloitsuja, joilla he pyrkivät karaisemaan luontoaan ja haltijoitumaan. Tällaisessa ekstaattisessa tilassa haltija otti ihmisen kokonaan hallintaansa, mikä edesauttoi parantamista ja antoi loitsijalle yliluonnollisia voimia. Ihminen saattoi myös menettää haltijansa esimerkiksi traumaattisen tapahtuman seurauksena. Tällöin hänestä tuli haltijaton: onneton, sairas ja masentunut.” Lähde: https://www.taivaannaula.org/2012/11/22/sieluista-ja-niiden-menetyksesta/
Comments